he nukkuvat eri huoneissa
toinen vielä vuoteessa,
toinen patjan päällä lattialla.
ja minä taas palaan
sen saman miehen asuntoon,
josta kerran jo poistuin häpeillen.

mietin, miten paljon 
vain yksi lasillinen punaviiniä 
voikin saada aikaan.

aamulla viisarit etenevät hitaammin.
pisamia hartioilla,
unen kevyt hengitys ja
liikenteen humina aamuauringossa.
kosketukseni vetää hänet etäämmälle
emmekä enää tuntien päästä
tule toimeen kuten silloin,
kun ujouteni oli hyve.
sanattomuus täyttää asunnon nurkat,
vaihtuen valuvan veden virtaukseen.
epäröiviin askeliin ja vihdoin
rappukäytävässä kaikuu hiljaisuus.

kevät, luo minuun rohkeus
unohtaa häpeä, joka
on tuntemuksista tarpeettomin.