kevät on raaka.
se unohtaa minut nurkkaan
sulautuneena
seinäpaperin pintakuvioihin.
aurinko tanssii ohitseni,
herättää elämän ihmisissä
ja kuvotusta minussa.
polttaa reikiä verkkokalvoihini.

näinä päivinä,
hymyily on hetkittäin laskettavissa
sekunteina ja mikrometreinä.

välillä,
seinien kaatuessa päälleni
olen onnellinen,
kasvoilleni sataa auringonsäteitä 
ja rakennuspölyä.
hiukkaset kimaltelevat ilmassa,
elämä alkaa siinä, missä
kukallinen seinäpaperi loppuu.

sahanpurua vatsassa,
ajelehdin
päivien pehmeässä virrassa.
ja uupuneena hiljaisuus rakentuu ympärilleni.